 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Aivan ensimmäinen ajatus tämän luettuani oli: Runo on kiinnostavalla tavalla intiimi ja mitä silloin voi siitä sanoa. Tämä vaikuttaakin alkuun hyvin henkilökohtaiselta ja varmasti omalla tavallaan onkin juuri sitä, mutta on tässä löydettävissä myös monitahoisuutta ja monitasoisuutta.
Kun lukee tekstiä kolmanteen persoonaan muutettuna, avautuu sisältö ainakin minulle aivan uudella tavalla ja runoon muodostuu uusi kohtaamiskulma. Runon sisällöllinen herkkyys on helpommin löydettävissä ja vastaanotettavissa, tai ainakin itse sen näin koen.
Runossa nousee esiin herkkä ja aavistuksen verran jopa surumielinen myötävire, jonka esiin nouseminen luo syvyyttä tekstin sisällölliseen sanomaan.
