Niin, hyvä.Sitä tämä mielestäni jälleen on. Omintakeinen ja puhtaan omaperäinen katsanto runon sisään ja sen johtoajatukseen. Omahyväiseen itsekeskeisyyteen.
Runossa kerätään pienin lyhyin lausein kokoon kannanotto empatiakyvyttömyydestä ja siitä, kuinka omaan napaan tuijottaminen on osoitus heikkoudesta.
Siitä, kuinka nopeasti selkä kääntyy toisen ihmisen ahdingon edessä, mutta omaa kurjuutta ja kohtalon kovuutta jaksetaan huolella murehtia.
Ei ehkä aiheena kaikkein iloisin, mutta eihän kaikki asiat ole niitä iloisia. Tärkeä ja oman paikkansa täyttävä runomuotoinen kannanotto.