 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Tämä runosi saa minut hämmennyksiin.
Runo on ilmaisutaidon kauneimpia kukkasia, joko vapaasti muotoonsa kasvaneita, tai taidolla kimpuiksi asetettuja. En osaa päättää, kumpaa tämä on.
Kokonaisuus kulkee luonnollisen kevyesti, muodostaen lukijalle mielikuvia, joita on luonnollisen helppo yhdistää omaan kokemusmaailmaansa. Se saa runon tuntuman luonnollisesti muotoonsa kasvaneelta, mutta samalla runon selkeä kuvailevuus on jotenkin syvällä harkinnalla muokattua ja esiin asetettua.
Upeita kesäisiä muistikuvia, joita runohenkilö kantaa matkassaan ajalta, jolloin kasät olivat aurinkoisia ja vedet lämpimiä.
Asettaa muistikuvat vertailuun nykyminänsä kanssa ja tuntee yhä sisäisesti olevansa se sama minä. Aina.
Kaunis ja herkkä lopetus runossasi.
Kiitos jälleen nautinnollisesta hetkestä.
ps.
| 2 kohdetta - näytetään 1 - 2 |
Järjestys
|
| 2 kohdetta - näytetään 1 - 2 |
Hienosti aloitit tuolla kukkasvertauksella ja ymmärrän jollain lailla hämmennyksesi. Tämä runo on nimittäin juurikin noita molempia mistä kirjoitit.
Tämä on ehkä yksi harkituimpia nykyrunojani ja samalla toisaalta aika luonnollisesti muotoutunut.
Yleensä runoni ovat syntyneet yhdestä oivalluksesta, lauseesta, tai pienestä ajatuksesta. Tämä ei syntynyt ihan niin. Käytin eri tekniikkaa, käytin kynää ja paperia (jota en usein käytä) ja rakensin tämän harkitun viileästi kirjoittamalla ja kirjoittamalla ja sitten supistamalla ja yhdistelemällä. Hyvä, ettei se sinun mielestäsi mennyt siitä piloille. :)
Asia runossa on kuitenkin muuta kuin viileää ja harkittua, pikemminkin jotain mystistä.