 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Runosi antaa ajattelemisen aihetta, herättää tunteita, ja se kai on aina taiteen tarkoitus. Tässä mielessä runosi on kyllä mielestäni onnistunut. Aihe ja teema on toki ikiaikainen, mutta tämä ei kuitenkaan vaikuta toistolta vaan tässä on minusta tuoreutta ja kirjoittajan kädenjälki näkyy hyvällä tavalla edukseen.
Olen erimieltä E:n arviosta, että runossa olisi ollut puhekieltä. Tämä oli asia mikä itseäni häiritsi runossasi eniten. Käytit parissa kohtaa ilmaisuja paneminen, pikapano ja sorry. Nämä ovat puhekielen termejä, mutta muuten runossa oli käytetty minusta hyvinkin säntillisesti kirjakieltä. Joskus kirjakielen ja puhekielen sekoittaminen toimii tehokeinona, ja onhan toki runoissa vielä sallitumpaa rikkoa sääntöjä, kuin proosassa, mutta tässä runossa tuo ei minulle oikein toiminut. Jos haluat käyttää edellä mainittuja ilmaisuja, niin sitten kirjoittaisin koko runon vielä vahvemmin kauttaaltaan puhekielisenä, ehkä slangiakin hyväksikäyttäen, jolloin siihen tulisi nuoren kertojan mielikuva. Tai sitten pitäytyisin kirjakielisemmässä asussa. Nyt nuo puhekieliset sanat luo minusta turhan ison kontrastin, jolloin se kiinniittää liikaa lukijan huomion, ehkä jopa häiritsevästi.
Jossain kohtaa mielestäni myös runon rytmi ei tuntunut luonnolliselta. Tällä tarkoitan sitä, miten jaat sanat riveille. Usein runoissa jos kirjoittaa yhden sanan yhdelle riville, sen tarkoitus on tehostaa sanan välittämää sanomaan, ajatusta, tunnetta. Nyt tässä jossain kohdin en kokenut asiaa näin, vaan tuntui, että sana oli ehkä vahingossa jaettu eri riville?
No, nämä ovat toki henkilökohtaisia näkemyksiäni ja makuasioita hyvin pitkälle. Joka tapauksessa pidin runostasi! Kirjoita ihmeessä lisää, koska selvästi osaat tämän homman!
