 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Teit vaikeaksi tai toisaalta runoon antamalla mielenkiintoisen otsakkeen. Kuljetat jouheasti sanat paperilla, joten kuten ymmärsin tuon, otsakkeen niin että se synnyttäisi mielen kuvan noin tuhat sanaa - sanotaan rivien välissä lukemista - mitä lukijan mieleen tulee, vain on niin vaikea nähdä ja saada tietoa. Jokin jäi kiusaamaan ja se oli runon viimeinen sana loppui, loppuiko sanat?. Tuliko loppusanat, suhteelle, laululle, rahalle tai…? Miksi juuri loppui, ei loppu, ja se olisi siinä. Ei päässyt runoilija tai sitten hän tunsi, että nyt on tultu yhteiseen pisteeseen, jolloin on aika pistää, laitettava runolle piste. Johan lukijakin on muodostanut tuhat sanaa runosta? Ja nyt loppui ei ole kesken jäämisen pelkoa, kun pistää loppuun sanan loppui. Se on paljon henkilökohtaisempaa kuin loppu.
Lopuksi, kyllä siltä tuhanteen sana riittää ajateltavaa. Hyvinkin saattaa ihmisille olen samoja kokemuksia kun runoilijalla. Pidin runosta. Suosittelen runoa muillekin, siksi annan 3,5 ja loppui, ei sanat vaan aika.
| 1 kohdetta - näytetään 1 - 1 |
Järjestys
|
| 1 kohdetta - näytetään 1 - 1 |
Tietää ei voi aina runoilijastakaan, saati sitten lukijasta.
Näitkö sinä sen kuvan jota maalasin, vai sen jonka itse maalasit, kenellä on pensseli?
Sen asian pohtimiseen minä käytin tänään aikaa, jota minulla oli varaa käyttää.
Mitä itse runoon tulee: siinä on salaisuus - minä olen merkityksien etsijä, ja piilottelija, se on luonteeni.
Halusin kuitenkin ensin kysyä: ”haluatko kuulla salaisuuden?”
.
.
?