Toimii hyvin tuollaisena tuokiokuvana, pastissina. Käännetty sanajärjestys on tosin keinona sellainen jota pitäis käyttää vain hyvin harkiten korostamaan jotain tärkeää asiaa. Mutta silti siitä puuttuu dynamiikka, tapahtumista, näkökulman vaihdosta. Voisiko korppi tehdä jotain muutakin kuin raakkua? Joku ihmismäinen piirre, tunne tms sijoitettuna tuonne suolle avaisi uuden ulottuvuuden. Pelkkä hallayön saapuminen ei oikein vielä riitä