 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Olen lukenut tämän runosi monta kertaa, enkä ole osannut oikein lähteä sitä arvioimaan, koska pidän arvioinnin antamista itselleni haastavana lajina ja epäilen osaanko sanoa oikeita asioita. Kokeilen nyt jotain sanoa kuitenkin, koska ainakin itse arvostan saamaani palautetta, kertoohan se siitä, että joku on jollain lailla paneutunut lukemaansa.
Kokonaisuutena runosta heijastuu voimakas välittäminen ja halu auttaa toista ihmistä. Pidän siitä, kuinka kirjoittaja tuo esiin sen, etteme ole yksin, vaikka usein siltä tuntuukin. Se on lohdullinen sanoma. On joku, jossain, jolle on tärkeä. En tiedä, onko kaikilla ihmisillä edes sitä yhtä välittävää ihmistä, mutta toivoisin, että niin olisi.
Se mikä minua mietitytti, oli tuo "uhrautuva" asenne välittävällä henkilöllä. Ikäänkuin tämä välittämisen kohde olisi "koko elämä". Sitä ei tässä ehkä tarkoiteta, mutta itselleni se näyttäytyy siten, esimerkiksi tuossa kohdassa "Sinä olet jotain, jolle uhrata, Jumala ateistille". Voi olla etten saa ihan kiinni runon syvintä olemusta.
Loppu on hieno; "Olit jo perillä." Niinhän se on, olemme koko ajan perillä, vaikka tuntuisi, että kaikki on kesken ja on hukassa. En kuitenkaan tarkkaan tiedä, mitä se juuri tässä runossa ja tarinassa tarkoittaa. Mitä se lause haluaa viestiä tuolle runossa esiintyvälle välittämisen kohteelle. Sitäkö, että "välittävä persoona" on ollut koko ajan läsnä, olemassa ja nyt se tulee konkreettiseksi sille toisellekin osapuolelle? Että auttaja saa välitettyä rakastamisensa niin, että toinen sen kautta huomaa olevansa tärkeä.
Runossa on rakkautta, mutta myös läheisriippuvuutta. Itseäni ehkä hitusen pohdituttaa kirjoittajan halu olla ratkaisun avain. Olla toiselle pelastaja ja hän ikäänkuin elää siitä tunteesta, että saa pitää tuon toisen elämänsä keskipisteenä. Ihan luonnollisia tunteita, mutta minua ne mietityttävät ja siksi en anna runosta täysiä pisteitä, vaikka tämä onkin hyvin laadittu kokonaisuus.
