Tosi rakkaus on laulun arvoinen. Runo on laulu rakkaudesta alusta, joka kertoo minä taivun sinä taivut me yhdessä taivumme - tämä on edellytys - rakkauden vahvuudesta, lujasti pitämistä kiinni ettei kaatuisi. Kun on taivuttu aika taipua ylös nyt koetellaan mitä ollaan, yritämmekö vetää narusta toista puoleemme vai annammeko toisen päättää, mikä on etäisyys ja paikka jossa me kohtaamme rakkauden yhä uudestaan. Tuntuuko kylmältä? Lämpö voi jakaa niin eri tavoin. Toisimme liittoon kasvukipinöitä, jotta me voisimme tuoda suhteeseen uutta ja erilaista. Kasvaa yhdessä, mitä kohti? Tässä runossa se on:
Ikuiseksi hyväksi
Yksi asia vielä, mielestäni rivien alut eivät tarvitse isoa alkukirjainta, rivit tarvitsevat ilmaa vaativaan tekstiin.