 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Liikaa mielestäni kuolen sana käyttöä ja vielä vahvistus minä kuolen. Toisto on uskoakseni tarkoitettu tehokeinoksi. Mutta vähempikin riittäisi, kokemaan runon sisällön. Tämä ei varmasti ole se runosi, joka nousi lentoon lukijalle. Lukiessa minä tunnen runon mullan olevan kasvualusta, kasvulle mikä kukkanen se lieneekin. Runoilija päättää sanajonot, lukija on hetken runossa, ulkona ja sisällä seuraa jälkiä ja tulkitsee omana itsenään runosta irtoavaa luomistyötä, kaikki ei nouse edes pintaan, sillä runo on kuin kalaparvi, jota lukija haavilla kokoaa, jota ei yksi lukija pysty keräämään. Ei runoilijakaan vaikka synnyttänyt on kalat.
