 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Hei Helmikatriina ja kiitos runostasi.
Tässä runossa puhuja leikittelee selvästi ajan, alkamisen ja lopumisen kanssa, ja saa lukijankin pohtimaan samaa: kuka päättää missä on alku ja missä on loppu? Runon puhuja tuntuu päättävän lopussa, että jotain on kuitenkin ohi ja jokin toinen alkaa. Onko se sama loppu, josta alussa puhutaan, jää avoimeksi.
Pohdinnan kaari etenee runossa todella hyvin (alusta loppuun :D), eikä merkistys jää epäselväksi. Vaikka en ihan kaikkea muuta kuvailemaasi välttämättä ymmärtänyt, nautin rikkaista sanoista. Osaat kirjoittaa kaunista kieltä. Esimerkiksi ajan päällä liukuva saituri on mahtava kuva! Näitä voisi olla runossa mielestäni lisääkin.
Tällaisenaan 'Lopun' pohdinta jääkin mielestäni vähän vajaaksi. Olisiko sitä pystynyt kasvattamaan vielä lisää? Mikä muu esimerkiksi loppuu ja alkaa, mikä muu kuluu kuin aika? Vai voisiko loppu-sanan kanssa vaikka leikitellä? Olisiko jonnekin vaikka hoppu?
'Loppu' on tällaisenaan kuitenkin virkistävää ja sujuvaa lueattavaa, eikä välttämättä kaipaa sen kummempaa koristusta ylleen, jos et niin tunne. Minä olen vain yksi lukija ja joku muu voi nähdä asian ihan toisin. Tärkeintä on että sinä tiedät miten runosi toimii. Mukavia runoiluja!
