 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Kiitos runostasi kaisannaloviisa.
'kultaiset aallot' on yksinkertaisuudessaan herkkä, vahvasti minimalistinen ja yhteen suuntaan katsova kuva. Kaksi sävyä; kultainen ja vihreä sekä niiden sisässä kulkeva aika tulee jännällä tavalla konkreettisesti ilmi.
Tästä vahvuudestaan huolimatta jäin kaipaamaan runoon moniäänisyyttä ja syvyyttä. Toisiko puhujan tai ajan toiminnallisuus, liikkuminen tai tekeminen sinusta runoon jotain tärkeää lisää? Tai ehkä ajan virtauksen voisi laittaa menemään visuaalisesti koko runon läpi?
Toiseksi viimeinen säe saa minut ymmälleen. Tekeekö aika siis puutarhoja ja miten? Olisiko jokin toinen verbi tähän parempi?
Olet osannut valita hyvät, yksinkertaiset sanat ja niiden pohjalta kasvattanut tunnelman, joka tiivistyy loppua kohti.
Maailman hämmentyneenä paikalleen jääminen osuu ja uppoaa.
