Opsista, tarkoitin edeltävän viestini viestiksi Meriläiselle, joka niin lakonisesti on lytännyt täällä sinun ja monen muunkin runoja. En kai osannut klikata kännykällä oikeaa kohtaa. Häneltä olisin siis tahtonut kysyä, että mikä saa lukemaan näitä runoja, kun yhdestäkään ei ole löytynyt kehumisen ja kannustuksen aihiota. Eipä silti, kuten kerroin, niin minusta hänen mielipiteensä ovat olleet suorasukaisuudssaan ja totisuudessaa melko viihdyttäviä.
Hienoa, ettet ole ottanut palautetta liian vakavasti, vaan ihan sopivasti. Ehkäpä siksi, että olet jo aiemmin altistanut runosi kuulijoiden mielipiteille, olet siis kokenut palautteen vastaanottaja.
Hyviä tavoitteita sinulla, mutta pidä kiinni myös omista näkemyksistäsi, sillä aina löytyy niitä, jotka eivät juuri sinun runoistasi välitä. Se on kuitenkin eri asia kuin runonkirjoitustaitojen opiskelu. Runoutta on niin monenlaista, että siinä riittää opiskeltavaa meille kaikille loppuelämäksi - onneksi. Itse olen tutustumassa harrasterunouden maailmaan tällä palstalla. Aivan kuin löytyisi uudenlaisia genrejä, ja niillä on selvästikin omat kannattajansa. Loppusoinnullinen, romanttinen luontoruno, sievä rakkausruno, absurdi tajunnan virta jne. Runo sopii niin moneen käyttötarkoitukseen, akateeminen ammattirunous on vain yksi mahdollisuus.
En ymmärrä miksi sanot etten ole kannustanut tai että olen antanut vain lyttääviä arvosteluja. Olen antanut myös kannustusta ja positiivista palautetta. Tapauksissa joissa minusta on tuntunut että kirjoittajalla on minua miellyttävää lahjakkuutta. Minusta ei ole yllättävää että tälläisiä tapauksia on vähän. Joku ihmettelee miksi kaikki saavat vähän tähtiä. En tiedä miksi. Ei ne tähdet rahaksi muutu. Ja niiden merkitys antajalle ja saajalle? Eikö riitä jos pitää tai ei pidä. Olkoon. Saavat tähtensä kun ovat ne ansainneet.
Joistain tuntuu että olen lytännyt vain helmikatriinaa. Helmikatriinalla on täällä paljon kirjoituksia. Hän siis saa minulta usein palautetta. Jos helmikatriina olisi lähettänyt kaikki runonsa yhdessä postissa, olisin lytännyt hänen runokokoelmansa vain kerran. Ehkä se olisi ollut joistain mukavampaa. Helmikatriina kuitenkin haluaa lyttäyksen jokaiselle runolleen erikseen. Jatkossa vältän helmikatriinan runoja. Saan vain päälleni ajattelemattomien ihmisten vihat. Suvaitsevaisuutta perspektiivistä. Tyhmyreiden susilauma.
Miksi antaisin pitkiä palautteita? Antaisin neuvoja. Missä meni vikaan. Mitä voisi tehdä paremmin. Kuinka saisit minut pitämään runostasi. Itsekkäästi kuvittelisin toimivani kirjoittajan parhaaksi. Ei. Se ei ole oikeaa apua. En halua saastuttaa kirjoittajaa omilla mieltymyksilläni. Ja jos jonain päivänä luenkin jotain josta pidän. Se ei onneksi ole minun vikani.
Mielipide mielestäni riittää, jos ei ole muuta tarjottavaa, ja sitä mieltä muutkin käsittääkseni olivat. Suurin osa lukee runoja juuri siitä näkökulmasta, että pitääkö niistä vai ei. Kirjoittaja kuitenkin usein toivoo, että palautteen antajalla olisi muutakin tarjottavaa näin kirjoittamiseen keskittyvällä palstalla. Minusta runosta ei tarvitse pitää, hyvä runo päinvastoin on usein tavalla tai toisella häiritsevä, vaikea ja ärsyttävä. Lukijoiden tykkäämiset ovat minusta runon kirjoittamisen näkökulmasta aivan sivuraiteella olemista, samaten tähdet. Taito kirjoittaa runo on jotain aivan muuta, ja sitä voi myös opetella, kirjoittamalla, lukemalla, saamalla palautetta.
Aika melodramaattisia metaforia sinulla. Tyhmyreiden susilauma? Koet itsesi vihatuksi? Saastuttaa? Et kai nyt ole ihan tosissasi? Kaikkihan me rakastamme runoutta ja harrastamme vähintään itsesaastutusta.
Hienoa näkökulmaa, ja oivallista kirjoittamista, mielipidettä siitä kuka oikeastaan määrittelee runouden ja sen mikä on oikeaa runoutta. Ajattelen itse runoudesta kuin maalaamisestakin, ohimenevä hetki joka taltioidaan ja huomataan, on yhtä tärkeätä, kuin että vahditaan tuntitolkulla jotakin tajunnan räjäyttävää hetkeä, joka vangitaan paperille tai valokuvaan, ja vain se on sitä oikeaa taidetta. Pieni vaatimaton menevä hetki, voi olla aivan yhtä sykähdyttävää huomata ja saada siis vangittua vaikkapa runoksi, tai olkoon sitten tajunnan virtaa. Näin minä ajattelen ! Hienoa että, on ajatuksia ja mielipiteitä, ja niitä sanotaan, sillä en minä niitä pelkää : D
E:
Kumma kysymys. Tottakai olen tosissani. Luuletko että huvikseni kirjoittelen? Se että tartut ilmaisuni tyyliin kertoo siitä että koetat saada huomion pois sanottavastani. Melodramaattinen ilmaisu tai ei. Mitä väliä? Miksi tälläisiin tartut. Tartu silloin kun arvostelet jonkun runoilua. Mielipiteistä keskustellessa pysyttele asiassa. Yksinkertaista.
Koen itseni vihatuksi? Keittiöpsykologiaa. En tunne ketään tällä sivustolla muutamaa hassua mielipidettä lukuunottamatta. Kukaan tällä sivustolla ei tunne minua. Miksi edes moinen kysymys. Eivät ihmiset minua vihaa. He vihaavat sitä että sanon mielipiteeni helmikatriinan runokokoelmasta. Tyhmyrit. Tällä sivustolla olen nimimerkki jolla on mielipide yhdestä suppeasta aiheesta. Oikeassa elämässä olen enemmän.
Helmikatriina:
Luultavasti ne joille sanoin että menkää oikealle puolelle, seisovat siellä oikealla puolella ja pääsevät taivaaseen. Vasemmalla puolella jaetaan menolippuja helvettiin.
Keittiöpsykologiaa harrastit sinä itse :) "Saan päälleni ajattelemattomien ihmisten vihat." Viestiesi melodramaattisesta kielenkäytöstä tulee mieleen teini-ikäinen, joka tulkitsee maailmaa kovin mustavalkoisesti. Ei täällä kukaan sinua vihaa, mutta koeta ymmärtää, että jos annat ykkösiä lyttäysten kera niin myös sinuun itseesi alkaa kohdistua kysymyksiä ja kritiikkiä. Olet vastannut jo, hyvä, joten omalta osaltani lopetan tähän. Peace :) ja hyvää adventin aikaa, jatketaan lukemista ja kirjoittamista, vai mitä. Eikä oteta liian vakavasti runoutta eikä kritiikkiäkään.
Lisään sittenkin vielä yhden ajatuksen. Runojen kirjoittajat voisivat hyvin käyttää enemmän kommentointimahdollisuutta. Aika harva mieltää itsensä Pyhän Pietarin veroiseksi tuomariksi, päinvastoin arvioinneista voidaan keskustella suuria tunteita. Kun luen usein muidenkin arviot, niin muutamankin kirjoittajan mokkasiineissä olisin kyllä kysynyt tarkentavia kysymyksiä kriitikolta. Jossain runoarvostelussa puhuttiin esimerkiksi kaaresta, joka jäi kriitikon mielestä vajaaksi. Tuli mieleen, että mitähän kriitikko sillä tarkoitti, runous ei ole mitään keihäänheittoa. Yhtä hyvin omista kritiikeistäni voi löytyä selvennystä vaativia lauseita.
Hienoa, ettet ole ottanut palautetta liian vakavasti, vaan ihan sopivasti. Ehkäpä siksi, että olet jo aiemmin altistanut runosi kuulijoiden mielipiteille, olet siis kokenut palautteen vastaanottaja.
Hyviä tavoitteita sinulla, mutta pidä kiinni myös omista näkemyksistäsi, sillä aina löytyy niitä, jotka eivät juuri sinun runoistasi välitä. Se on kuitenkin eri asia kuin runonkirjoitustaitojen opiskelu. Runoutta on niin monenlaista, että siinä riittää opiskeltavaa meille kaikille loppuelämäksi - onneksi. Itse olen tutustumassa harrasterunouden maailmaan tällä palstalla. Aivan kuin löytyisi uudenlaisia genrejä, ja niillä on selvästikin omat kannattajansa. Loppusoinnullinen, romanttinen luontoruno, sievä rakkausruno, absurdi tajunnan virta jne. Runo sopii niin moneen käyttötarkoitukseen, akateeminen ammattirunous on vain yksi mahdollisuus.