 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Kohtalo on meidän voimattomuutemme seisoa tekojemme takana. Siirrämme tekomme, kohtalon tapahtuvan meistä, kuin olisimme unitilassa. Ohjailemmeko unta? Kun emme päivälläkään.
Viulunsointi runossa, joka ei väriä, ei muotoa heitä hukkaa. Vaan käyttää kysymykset oivallisesti hyväksi?
Tosin tunnen oljet märiksi, se lienee hyvä asia, ei syty tulipaloja?
