 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Elämän merimatkaa syntyy runossa, jossa miehinen mies päättyy satamaan. Hieman on sekava tarina. Purjehtiminen vaihtuu mielestäni yllättäen vaahtopäiseksi, ja neidon syliin tullaan vaahtoavalla orilla.
Vaikea on tätä tarina uudeksi tuntea, vanhahtava paremmin runon sisään kirjoitettu tarina. Sori, ei herättänyt suuria tunteita. Hyvin matkasta selvitään, siinä on kyllä kaikki. Mittatikkuni mukaan ei huono.
