 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Tulin katumapäälle tähtien suhteen, sillä musiikkia ja runoja ei välttämättä tarvitse ymmärtääkään. Riittää, että ne saavat ajatukset ja tunteet liikkeelle niin kuin tämä runo minussa sai.
Tässä runossa on ehkä kyse jostakin ihmissuhdepelistä. Runon sinästä tulee mieleen jonkinlainen huijarityyppi (ystävä, rakastaja?), joka tarjoaa tarpeettomia sanoja (väheksyy, huijaa runon minää?).Lasimalja tuo mieleen arpajaisissa käytettävän maljan, josta nostetaan arpajaislippuja (runon sinä kokeilee ihmisiin eri sanatekniikoita), ystävä juo koko maljan (joutuu ehkä samalla tavalla huijatuksi kuin runon minä),mutta päähenkilö (runon minä) toteaa, etteivät nuo jutut enää mene läpi ainakaan minulle. Entäpä monoliitti? Arvoituksellisuudessaan ja puhekielimäisyydessään aloitus on todella onnistunut. Yksi ainoa kokonaisuus (vuori, monumentti, yhtenäinen tarina) on runon loppuun mennessä on paljastettu toisin kuin trilobiitti, joka on hyvin kaukainen ja alkeellinen asia tämän ihmissuhdepelin kuviossa.
