 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Voi voi peka minkä teit! Odotinkin sulta tekstiä ja sitten pistit runon. Ne ovat trendikkäästi sanottuna epämukavuusalueellani, mutta olet antanut niin ahkerasti palautetta, että yritän jotain sopertaa.
Ensinnäkin tämä soljuu oikein mukavasti ja koin loppupuolella todella positiivisia säväreitä. Pistänpä mukaan muutaman kohdan:
** Koko runo **
Itseasiassa inhoan kirjoitan kirjoittamisesta -tyyppisiä, noh kirjoituksia. Joten tästä rokotan pinnoja. Se teema alkaa olla hieman kliseinen mielestäni, ja itse saan voimaa kirjoittamiseen ennemmin Rocky -leffoista. Tosin en kyllä lähde juoksentelemaan kynä kädessä pitkin rappusia. Siinähän voi sattua!
Ymmärrän kyllä, että tämä oli varmasti voimaannuttava kirjoitus sinulle.
** käyt virralle joutsenen synkän **
Tässä joutsenen tarkoitus käy hieman epäselväksi.
** voimani näytöistä suurin,
tuo lohtua uneen **
Tässä oli sävärikohta 1. En osaa kummemmin selittää, kuin ettäkö nottako kolahti. Varmaan että perseelleen menee, mutta on tässä jotain tehty!
** sulkaa ma hain
mutt kerran en valinnut tylsää **
Säväri 2. Lopetus oli juuri oikeanlainen mielestäni. Hyvä!
Jee olin eka!
| 3 kohdetta - näytetään 1 - 3 |
Järjestys
|
| 3 kohdetta - näytetään 1 - 3 |
Taustailen tätä nyt vähän. :) Mulla on omalle kirjoittamiselle jäänyt turhan vähän aikaa viime aikoina, joten en ole oikein saanut mitään valmiiksi kun tapani kirjoittaa on vielä sellainen, että lyhyeenkin tekstiin voi mennä viikkokausia.
Pari päivää sitten alkoi piru kolkutella olkapäätä. Sanoi, että palautettako tässä vaan kirjoitellaan. Koskas niitä omia tekstejäsi lähetät? Jäävät lähettämättä jos maailman loppuun hiot ja muistitikulla vain panttaat.
Mieleeni hiipi ajatus. Jos lähettäisin nyt, niin voisin jo aloittaa seuraavan ja jatkaa muita keskeneräisiä. Tokkopa tässä enää hirveästi parannettavaa löytyy. Ainakaan minun taidoillani. Ajattelin, että lukaisen vielä kerran läpi , korjaan ne virheet jotka löydän ja laitan menemään palauttelijoiden riepoteltavaksi. - Päädyin kuitenkin kirjoittamaan koko tarinan uusiksi preesensissä ja kirjoittamaan kokonaan uuden lopun. Valmistuu koska valmistuu...
Jäi pohdituttamaan tuo yhtäkkinen julkaisun pakko ja siitä ajatuksenlaukasta syntyi tämä runontynkä. Kirjoittaessa ajattelin ehkä enemmänkin sellaista kiirettä jättää jokin merkki tähän maailmaan ennen kuolemaa). Ja nimenomaan sellainen merkki, josta jälkipolvetkin tunnistavat vainajan. Että juu, vanhoja tuttuja teemojahan tässä tietysti tallaillaan. Yks kirjoittaa rakkaudesta, toinen kuoleman pelosta.
Jaa niin se joutsen. Ajattelin, että laitan tämmöisen lievästi kryptisen kohdan viittaamaan Tuonen virtaan. Googlaamalla voi hakea taustoja.
JEE! Eka palautteen palaute!
t. peka