Kiinnostava runo, loppu on voimakas.
Pieni muutosehdotus. Alun jakaisin ehkä säkeisiin tähän tapaan niin sanoma tulisi ehkä esiin vielä tehokkaammin:
"Hiljaisuuden keskeltä
kohoaa huuto
vastasyntyneen parkaisu."
Sitä mietin myös että onko tuota enään sanaa tarpeen toistaa, tuntuu että se kaksi kertaa on näin lyhyessä runossa vähän liikaa.
Mietin, että toimisiko tuo yksi säkeistö jotenkin näin:
"se itkee äitiään
sitä siveää huoraa
jota ei ole"
Toki se ehkä vähän muuttaa säkeen ajatusta, mutta kunhan esitin idean.
Mukavan persoonallinen runo.