 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Kieliopista en lähde saarnaamaan, koska itsekin teen laittoman paljon pilkkumokia.
Mutta kappalejaot näin aluksi, ne tuovat selkeyttä tekstiin. Eli muista käyttää niitä, sillä yhteen pötköön vedetty teksti on raskaslukuista. Itse heitän repliikit mielellään omalle rivilleen, esim:
“Ai näin aikaisin, miksi?” Vilja ihmettelee.
“Häh, eikö teidän opeilla ole kokousta” kysyn.
“No ei kukaa ole sanonut meille” Vilja selittää.
“Kato wilma, mä meen moikka” sanon heipat ja lähden.
En tiedä, onko tähän jotain kieliopillista sääntöä, mutta luo selkeyttä tekstiin.
Itse sisältöön kaipaisin ehkä enemmän sitä pään sisäisten asioiden kuvailua? Eli tunteita, ajatuksia yms.
Mitä päähenkilö tuntee, kun hän näkee Fransin? Mitä fyysisiä "oireita" hänelle tulee Fransin näkemisestä? Mieti, että mitä itse tunnet, kun näet ihmisen josta pidät kovasti. Sydän voi tykyttää kiivaammin, tulee onnellinen fiilis, mutta samaan aikaan hermostuttaa niin helvetisti kun pitäisi mennä juttelemaan sille! ;)
Eli tuo tunteita tekstiin, niin siitä tulee paljon elävämpää. Jos niitä ei ole, niin teksti kuulostaa herkästi monotoniselta, kun henkilöt toimivat kuin tunteettomat robotit ikään.
Mutta jatka ihmeessä kirjoittamista, se on ainoa tapa oppia lisää :)
