 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Hyvää nuoruuden ihmissuhteiden kuvailua, löytyy sekä ihastusta että selkäänpuukottajaa.
Itse tykkään tästä kirjoitustyylistä, että kerrotaan yksinkertaisesti, mitä tapahtuu, ilman sen kummempia korulauseita. Sekin on oma taiteenlajinsa.
Jos jotain tekisin toisin, niin laittaisin hahmojen vuorosanat eri riveille, esimerkki:
"Puolessa välissä matkaa kuulin takaani huudon.
- Hei Mia!
Käännyin ja näin Danielin. Hänellä oli kädessään minun hanskani. Hän juoksi luokseni.
- Sä pudotit tän. sanoi Daniel.
Otin hanskani. - Kiitti."
Osan pituus oli minusta juuri sopiva. Tykkään itse lukea tällaisia pienissä paloissa eteneviä kertomuksia. Taitaa olla makuasioista kyse.
Toivotavasti saadaan pian jatkoa!
