 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Mielestäni tekstistäsi löytyy paljon hyvää. Vaikka teksti onkin lyhyt niin tarinan henkilöillä on havaittavissa luonteensa ja kerronta on mukavan rauhallista. Oikeinkirjoitus toimii, samoin lauseetkin, jotka ovat selkeitä ja helppolukuisia.
Jäin lähinnä funtsimaan joidenkin kuvailujen tarpeellisuutta. Joissakin kohdissa on paikoin (näitä paikkoja ei tosin ollut paljoa) kenties hivenen epäolennaista/turhan arkista kuvailua, joka ehkä vähän jarruttaa lukukokemuksen tenhoa. Esim. koin tämän kohdan
"Kevyt viilentävä tuulenvire hyväili kuumia kasvojani, suljin silmäni. Hengitin hetken syvään rauhoittuakseni, jonka jälkeen tempaisin autonavaimet pois virtalukosta. Lähdin kävelemään asfaltoidun pihan poikki kohti työpaikkani pääovia."
vähän epäkiinnostavaksi kun tarinaa voisi mukaansatempaavammin jatkaa suoraan seuraavasta kappaleesta.
Hahmojen repliikit ovat luontevat ja uskottavat, mutta jos haluaa tarrata niillä lukijan mielenkiinnon, niin ne voisivat olla nasevampiakin. Sama pätee myös päähahmoihin vaikka vähän paha niitä nyt on lähteä tuon novellin pituuden perusteella arvioimaan...
| 1 kohdetta - näytetään 1 - 1 |
Järjestys
|
| 1 kohdetta - näytetään 1 - 1 |
Tämä tekstin pätkä sijoittuu aika alkuvaiheisiin tarinassani. Hahmoni ovat vasta tutustumassa toisiinsa, joten hahmojen luonteet syvenevät tarinan edetessä.
Tarkoituksenani on kirjoittaa romaanimittainen kirja. Siksi olen hidastanut välillä tempoa.En tiedä, olisiko raskasta lukea kirja, jossa ei ole hengähdystaukoja? Ja toki omaa hölmöyttä oli kirjoittaa alkuun niin tarkka intro, silloin kuvailuilla olisi enemmän virkaa, kun lukija ei etukäteen tiedä, että päähenkilöä hermostuttaa Annan kohtaaminen.
Olisi varmaan ollut järkevää laittaa enemmän tekstiä luettavaksi, jotta lukijan olisi sitä helpompi kommentoida.