 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
"Hiuksensa violoteiksi värjännyt tyttö istui järven rannalla kuulokkeet korvissa lempipaikallaan auringon lämmittämällä rantakivellä. Tuijotti vettä, jossa auringon valo leikkii huokutellen häntä uimaan kylmään veteen. Tyttö siirsi katseeni vedestä lahden toiselle puolelle vastarannalle. Hiukset liuhuivat tuulessa, kun tyttö tarkasteli pää kallellaan tuttua näkymää. Ei se vain enää ollut tuttu..."
Aloitat imperfektillä, mutta siirryt seuraavassa lauseessa preesensiin.
" Tyttö siirsi katseeni vedestä lahden toiselle puolelle vastarannalle"
Lauserakenne viittaa siihen, että tyttö fyysisesti siirtää katseen.
"kukkapenkeissä kukat olivat puhjenneet viime yönä kukkaan"
Liikaa toistoa
Tarinan juoni meni pikakelauksella, oli enemmänkin nopea tiivistys aiheesta. Dialogi oli sujuvaa, mutta ei tähän tarinaan kovin paljon syvyyttä saa tämän pituisena. En nyt tosin tiedä kuuluuko ikäryhmän kirjoittajien edes kovin syvällistä vielä kirjoittaa (ikä näkyy tekstin rakenteessa ja aiheessa)
Mutta jos nyt miettii kirjoituksen rakennetta, niin keskityt lähes yhtä paljon vastarannan kuvailuun kuin lesbo-miettimiseen. Kumpi on olennaista tarinan kannalta? Asiaa voisit pohtia:)
