Review Detail

"Oli syyskuun aikaisen usvainen aamu. En pitänyt aikaisista herätyksistä ja auringosta, joka väkisin pyrki paistamaan kasvoilleni ollessani vielä unenpöpperöinen. Lievensin ärtymystäni kahvikupillisen kera lempikahvilassani.
Vanilja-makulatte oli ehdoton suosikkini, joten sen juominen piristi ja sai terveen punan kohoamaan poskilleni."

Mielestäni jokaisen tarinan ei tarvitse alkaa sään kuvauksella. Suuri osa täälläkin olevista kirjoituksista alkaa säätiedotuksella, mutta hyvin harvoin informaatio tuntuu osalta tarinaa.

Kaava on aina sama - Aamu - ensisäteet - valo paistaa ikkunasta - lämmittää kasvoja. Tai sitten: kaupungissa on hiljaista - sumua/pimeää - askeleita kadulla. Tai sataa ja sää on kurja, pitää kääriytyä villapaitaan tai peittoon. Ehkä kaikki haluaakin salaa olla meteorologeja, Mette Mannosia:)

Kun on siis valta kirjoittajana valita, mistä aloittaa, niin miksi aloittaa sieltä, missä kaikki on jo käyneet? Tarina voisi alkaa vaikka asiakaspalvelijan ilmeestä, joka viestii, että kermavaahto on loppu.

Aloituksessa itsessään on toistoa.

-aikaisen / aikaisista

"käänsin katseeni paitani hihoihin. "

"Mies oli vaalea, hyvin skandinaavinen"

Ei tunnu luonnolliselta, että henkilö katsoo hihojaan, mutta kuvailee tulijan ulkonäköä.

"Nauroimme molemmat villisti ja alun jäykkyys oli sillä sinetöity. "

Eikö tämä tarkoita, että jäykkyys jatkuu? Sinetöinti on jonkin tilanteen tietynlaisena jatkumista hamaan tulevaisuuteen. Sinettejä murretaan, sinetti ei murra.

Liian nopea tempo, tuntuu tarinan aihiolta.

Jos rakentaisin itse samoista aineksista tarinan alkua, kirjoittaisin esim:

"Aikainen herätys löi vasten kasvoja, lievensin ärtymystäni kahvikupillisella lempikahvilassa. Vanilja-makulatte oli ehdoton suosikkini, juoma sai terveen punan kohoamaan poskilleni. Myyjä näytti olevan vieläkin pahoillaan valkosuklaan loppumisesta, ja ihmiset kadulla harppoivat kohti työpäivää. Harmaus valui sisälle, vesi teki vanoja kuramatolle, tippui suljettujen sateenvarjojen piikeissä. Villapaidan hihoihin oli hyvä sukeltaa ja uneksia auringosta. Kello venyi kilinän ympärille, aika upposi kerman ja kahvin pintakuvioon. Vaahtosydän ei onnistunut, mutta kaikki meni niinkuin pitikin, olin matkalla ajatusten torkahtamiseen, rentoutumiseen ennen arkeen paluuta. Minut kuitenkin herätti mies, jolla oli kädessä reikäiset lapaset."Onks nää sun?""

Varmaan ihan kakka esimerkkikappale, mutta yritin sen avulla esittää, että sää voi olla osa tarinaa muutoinkin kuin ihan ensimmäisessä lauseessa tyyliin "oli synkkä ja myrskyinen yö" - klisee on nykyään oikeastaan mikä tahansa sään kuvailu tarinan alussa. (Eikä se ikunasta katselukaan kovin uniikkia ole.)

Muuta en oikein osaa sanoa, kun oli lyhyt tekstinäyte.
Tämän jälkeen kukaan ei varmaan uskalla kertoa Bansheelle millainen sää on.

Sori, jos on kirjoitusvirheitä, nyt on perjantai ja silleen.
Casual Friday.