 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Moi. En sano että tämä olisi huonosti kirjoitettu, mutta tämän lukemisesta jää melko ulkopuolinen fiilis. Tunteet tulevat päästäsi, mutta ne kertovat jotain ainoastaan sinulle koska et taustoita tekstiä millään lailla.
Nyt yksinkertaistan ja kirjoitan esimerkin:
"En voi hyvin. Minun on paha olla. Ainoa joka ymmärtää minua olet sinä. Mutta pelkään sinua."
Jos yllä oleva olisi koko teksti niin mitä lukija siitä saa? Ei mitään, koska lauseet ovat vain irrallisia kirjoittajan aivoituksia. Lukija haluaa vastauksia kysymyksiin. Miksi kirjoittaja ei voi hyvin? Kuka tämä henkilö on joka on tullut kirjoittajalle niin tärkeäksi. Miksi hänestä on tullut tärkeä? Mitä ne ajatukset ovat joita muut eivät ymmärrä? Minkä takia suhteessa on myös tälläinen puoli että kirjoittaja pelkää hänelle tärkeää henkilöä? Millaisesta pelosta on kyse?
Vaikka kyse olisi kirjoittajan omasta elämästä niin kirjoittajan on uskallauduttava kertomaan enemmän ja avaamaan taustoja. Vastaamaan kysymyksiin. Muutoin teksti ei anna lukijalle mitään ja on turha. Tuli pitkä vastaus. Toivottavasti osasin selittää niin että ymmärsit mitä ajoin takaa.
Kiitos tekstistä.
