 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Tämä oli vähän hengästyttävää lukea ja juuri tuota puhekieltä tuolla välissä poukkoili jonkin verran.
"Hups... taisin mainita sen jo. Nooh. Kerran sitä vaan eletään. ainiin ja älkää huoliko ---"
Toisaalta sellaista hyväntuulista tekstiä ja paljon asiaa.
Tuli mieleen kirjeet, joita yläasteella kavereiden kanssa kirjoiteltiin.
Välimerkkien käyttöä, isoja alkukirjaimia, sellaista muokkailtavaa sen lisäksi, mitä edellisessä kommentissa mainittiin. Hyviäkin kohtia löytyi.
