Kirjoitusvirheitä oli paljon, samoin asetteluvirheitä ja typoja. Se söi lukukokemusta valitettavan paljon.
Teksti oli hyvin raportoivaa ja kuvailua ei ollut juuri ollenkaan. Sen takia tarinan tunnelmaan ei oikein päässyt. Kaikki oli ahdistavaa, kyllä, mutta miten ahdistavaa? Miltä se tuntui? Tekstissä ei ollut lainkaan tunnelmaa kuvailun puuttumisen takia.
Lisäksi teksti oli aika kärjistettyä... Jos tarinasta olisi löytynyt edes jotain ilonpilkahduksiakin, ne olisivat tuoneet tekstiin lisää realismia ja samalla korostaneet kivun syvyyttä. Vähän niin kuin Chaplinin parhaimmat elokuvat, joissa nauruun sekoittuu aina vähän kyyneliä tuoden niin parhaan kummastakin puolesta esiin.