Chaper 1
Herään siihen kun veljeni tuli huoneeseeni. Veljeni Tuomas on minua vuoden vanhempi. Hän on minua päätä pidempi, hänellä on ruskeat hiukset ja vihreät silmät. Minulla on ruskeat hiukset ja siniset silmät.
"Mitä nyt Tuomas?" kysyn väsyneenä peiton alta.
"Mitä? Enks saa tulla oman siskon huoneeseen ilman et tarviin jotain" hän vastaa kiusoitellen. Nousen istumaan sänkyyn ja katson Tuomasta murhaavasti, koska hän ei ikinä tule huoneeseeni ilman syytä.
"Okei, voiks lainat parikymppii ku meen keilaa Annikan kanssa?" Tuomas sanoo punastellen -Annika on Tuomaksen tyttöystävä ja he ovat seurustelleet jo pari vuotta-
"Tuo mun laukku tänne" sanon ja Tuomas tekee työtä käskettyä. Kaivan mustasta laukustani valkoisen lompakkoni, kaivan sieltä parikymppiä ja annan sen Tuomakselle.
"Oot mul velkaa jo neljäkymppii" huikkaan ennen kuin Tuomas on ehtinyt lähteä huoneestani. Huokaisen, nousen parisängystäni ja tarkistelen huonettani. Huoneeni on semi iso, sellainen mihin mahtuu kaappirivistö, parisänky, kirjoituspöytä ja hylly. Minun seinäni vaaleansiniset, jotka on vähän kuluneet vuosien aikana.
Kävelen huoneestani käytävälle ja menen vessaan ajatuksena käydä suihkussa. Suljen oven ja laitan sen lukkoon. Riisun vaatteeni, avaan hanan ja astun lämpimän veden alle. Kun olen valmis käännän hanan, astuin suihkusta pois ja kuivaan itseni. Kuivaamisen jälkeen menen huoneeseeni, vaihdan vaatteet päälleni, laitan hiukset ojennukseen ja hipaisen ripsaria. Katson itseäni vielä viimeisen kerran peilistä ja olen tyytyväinen joten voin lähteä kouluun.
(Aikahyppäys kouluun)
Kun tulen koulun ovista sisälle näen ystäväni Ellan ja Mimosan. Molemmat heistä ovat kauniita. Ellalla on vaaleanlilat hiukset ja siniharmaat silmät, kun taas Mimosalla on blondit hiukset ja jäänsiniset silmät. Kävelen heidän luokseen.
"Moi!" sanon hymyillen ja molemmat vastaavat yhtäaikaa. Juttelemme niitä näitä kunnes kello soittaa tuntien alkamisen merkiksi. Sovimme missä näemme ruokatunnilla ja sanomme heipat. Kävellessäni biologian luokkaa kohti joku törmää minuun, jonka seurauksena kaadun maahan. Kun nousen kohtaan tummanruskeat silmät.
"Ooks sä kunnossa?" poika kysyy.
"Juu olen" vastaan yhä katsoen poikaa
Poika hymyilee ja lähtee.
Huokaisen ja lähden biologian tunnilleni, josta olen myöhässä.
Chapter 2
Kävelin luokan eteen ja koputin oveen. Opettajamme Myräkkä -- nimi tulee siitä kun hän huutaa jokaisesta asiasta-- tuli avaamaan oven.
Hän on lähelle 50 vuotias parrakas mies. Kukaan ei oikein pidä hänestä.
"Mistäs sitä ollaan tulossa?" hän kysyy.
"Tuolta käytävältä vaan" sanon ja kävelen paikalleni ikkunan viereen.
--Tunnin jälkeen--
Kävelen rappusia alas aikomuksenani löytää Ella ja Mimosa. Kun olen alhaalla, niin kuulen jonkun huutavan nimeäni takaapäin. Käännyn ja joku kaappaa minut syliinsä ja se joku on Toni.
Toni on paras ystäväni ja olen tuntenut hänet pienestä pitäen. Tonilla on ruskeat hiukset, harmaansiniset silmät ja hän on minua päätä pidempi.
"Toni laske mut alas, kaikki tuijottaa!" huudahdan.
"Sori, oli vaa nii kaamee ikävä, ku ei nähty viikonloppun." Toni sanoo apeasti.
"No käyks et mennää koulun jälkeen kahville?" kysyn hymyillen.
"Juu käy, mut nyt mennään syömään." hän vastaa ja alkaa kävelemään.
Kävelemme yhdessä ruokalaa kohti, vähän ennen ruokalaa, näen sen pojan istumassa penkillä. Nyt näen hänet paremmin ja täytyy sanoa hän on todella komea. Yhtäkkiä hän kääntää päänsä ja katseemme kohtaa. Hän nousee, kävelee luoksemme ja ennen kuin huomaan hän seisoo edessäni.
"Sori viel siit aikasemmast, mul oli tosi kiire ja en halunnu myöhästyy ekana päivänä" hän sanoo katsoen silmiini.
"Juu ei se mitää, eihän sua muuten sattunu?" vastaan ja tunnen Tonin katseen itsessäni. Vilkaisen Tonia ja hän näyttää todella totiselta eli ei yhtään itseltään.
"Ei mua sattunu ja mä oon muuten Aleksi" hän esittelee itsensä ja ojentaa kätensä kätelläkseen, juuri kun olen ojentamassa kättäni Toni vetää minut mukanaan pois. Katson Aleksi pahoittelevasti. Toni raahaa minut pihalle ja painaa minut seinää vasten. "Sun pitää pysyy kaukana tosta jätkästä" hän sanoo vakavana.
"Miksi ja mun mielestä mä en ole sulle velvollinen kertomaan kenen kanssa olen" tiuskin ja katson Tonia silmiin jonka kasvot ovat todella lähellä omiani.
Toni huokaisee. "Toi jätkä on vaarallinen. Oon nähny sen kaupungilla yhes jengissä ja se jengi ei tiedä hyvää Vanessa." hän vastaa katsoen silmiini. Olen juuri vastaamassa kunnes kellot soittavat ja ihmisiä alkaa tulla pihalle. Toni erkanee minusta ja lähtee. Tuijotan hänen selkäänsä kunnes hän on kadonnut väkijoukkoon ja tajuan etten mennyt ruokailuun. Huokaisen. Ajatukseni karkaavat Aleksiin ja hänen suklaanruskeisiin silmiinsä. Herään ajatuksistani kun Mimosa huitoo kättänsä naamani edessä. "Maa kutsuu Vanessaa." Mimosa toistaa kunnes saa huomioni.
"Missä sä olit? Me ootettiin ruokalan eessä kauan, sua kuulunu eikä näkyny." Mimosa sanoo huolestuneena.
"Tonilla oli jotakin asiaa ni juttelin sen kanssa ja unohdin ilmottaa teille etten tuu syömään." en halunnut kertoa koko totuutta koska en tajua sitä itsekkään.
"Niin mitä asiaa Tonilla oli?" Mimosa kysyy.
"Se kysy et mihin me mennään kahville koulun jälkeen." valehtelen.
Mimosa näyttää uskovansa.
"Missä muuten Ella on?" kysyn kun tajuan ettei Ella ole tässä.
"Sil tuli huono olo ja meidän pitäis men tunnille päin." Mimosa sanoo ja lähtee kävelemään oville päin.
Juoksen hänen peräänsä. Kävelemme yhdessä portaita pitkin ylös.
--Koulussamme on kaksi kerrosta. Alhaalla on ruokala, liikuntasali ja yläasteen luokkia. Ylhäällä on lukion luokat, opettajan huone sekä rehtorin huone.--
Menemme seuraavan tuntimme oven lähelle istumaan. Kurkkaan puhelintani ja huomaan Tonilta tulleen viestin. Avaan viestin ja siinä lukee: "Mä oon pahoillani aijemmasta, en tiiä mikä mulle oikeen tuli
