 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Moikka siirimaria!
Tämä jää vähän kesken. Enkä nyt tarkoita vain pituutta, vaan juonen rakentelu. Nuo chapterit on ihan ok paikoissa, ja ne selvästi eriyttävät aiheita, mutta lopetit juuri, kun homma alkoi mennä mielenkiintoiseksi.
Pilkut :)
"Herään siihen kun veljeni tuli huoneeseeni."
Kun - sana, on konjunktio siinä, missä myös ja, että, koska, kun, jos, vaikka, kuin jne. Ne erottavat lauseet toisistaan virkkeen sisällä, joten niiden edessä on oltava pilkku. Ja - sanalla on hieman poikkeuksia, mutta niistä on muun muassa tämän sivun blogissa www.nettikirjoittaja.blogspot.com.
Nyt älä vain ymmärrä, että en pidä tavastasi kirjoittaa. Siitä ei ole kyse. Annan vaihtoehdon.
"Herään siihen kun veljeni tuli huoneeseeni. Veljeni Tuomas on minua vuoden vanhempi. Hän on minua päätä pidempi, hänellä on ruskeat hiukset ja vihreät silmät. Minulla on ruskeat hiukset ja siniset silmät."
AJatukseni:
"Herään siihen, kun vuotta vanhempi veljeni Tuomas tulee huoneeseeni. Hän on minua päätä pidempi, ja hänellä on, kuten minullakin, ruskeat hiukset, joskin silmäni ovat siniset, hänellä vihreät ."
Ero ei ole iso, mutta sujuvuudessa on jonkin verran eroa.
Aikamuodot. Päätä kirjoitatko preesensissä (nyt tapahtuva) vai imperfektissä (juuri äsken tapahtunut). MInä suosin imperfektiä, sillä se helpottaa muun muassa lauseenvastikkeiden käyttöä, mutta valinta on Sinun :)
"Herään siihen kun veljeni tuli huoneeseeni."
Herään on preesens ja tuli on imperfekti. Tämä on valtava virhe! Valitse toinen, ja pidä siitä kiinni. Eli preesens:
"Herään siihen, kun veljeni tulee huoneeseeni."
Ja imperfekti:
"Heräsin siihen, kun veljeni tuli huoneeseeni."
Tästä ei voi tinkiä!!! Valitse itsellesi sopiva tyyli ja paina sillä menemään!
Kirjoitat:
"Huokaisen, nousen parisängystäni ja tarkistelen huonettani. Huoneeni on semi iso,..."
Päähenkilö tuntee huoneen, joten pelkkä katselu riittänee. Tuntematonta paikkaa tarkasellaan :)
Vältä puhekielen ilmauksia, kuten semi. Huoneeni on melko iso, melko kookas, kaksikymmentä neliöinen jne. Semisti inhottavaa lukea puhekieltä kaunokirjallisesti :)
Dialogiin puhekieli sopii mainiosti. Kirjoitat hyvää ja uskottavaa dialogia!
Kirjoitat sujuvasti. Kenties isoin juttu on pilkkujen käyttö (dialogissa ennen nimiä ja konjunktioiden edellä) sekä novellin nopeus. Kaikki tilanteet menee nopeasti ohi, kuin Sinulla olisi kiire jonnekin. Esim se huutaja opettaja ei huutanutkaan, ja tuo huutaminen tai huutamatta jättäminen ei nostanut minkäänlaisia tunteita tai esim jälki-istuntoon jäämisen uhkaa ilmoille. Tai kun Toni toi päähenkilön ruokalasta, niin ensin oltiin ruokalassa ja sitten selkä seinää vasten jossain muualla. Eli pitkitä vähän. Kerro ajatuksia, tuntemuksia, hajuja, makuja, ärtymystä, vittuilua, onnea (kuten niiden ruskeiden silmien miettiminen) jne. Eli tunnetta lisää ja sellaista, että kuinka henkilöt kokee tapahtumat, ja kuinka tapahtumat tapahtuvat, eli älä oio, vaikka itsellä olisikin mielikuva selvänä päässä :)
Annan vähän huonomman arvosanan, koska tämä on niin lyhyt ja nopeatempoinen :) Älä kuitenkaan anna tämän masentaa, sillä Sinulla on taito luoda tarinaa ja ajaa sitä eteenpäin. Kerrot hahmoista vähän, mutta samalla kuvaat ne niin, että mielikuva niistä on voimakas! Hyvä!
Kiitos!
