 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Niin, jos tässä on se jokin "punainenlanka", niin minulle on tainnut iskeä tilapainen punavihersokeus.
Jokatapauksessa yritin syventyä tekstin sanomaan, joka ehkä parhaiten kuvastuu sisällöllisenä lyriikkana, jolla tarkoituksena onkin kuvata narkomaanielämän sekavuutta. Käsitykseen pääsin.
Juonellisena ja johdonmukaisena novellikerrontana en tästä saanut otetta.
Kirjoittajastaan tämä välittää ensivaikutelman huumekierteisenä kovien aineiden käyttäjänä, mutta jättää samalla avoimen vaihtoehdon luodusta fiktiosta.
Ehkä jatkossa tulevat tekstit laajentavat annettua kuvaa, tai ainakin tarkentavat nyt epäselväksi jäävää vaikutelmaa.
Kuvauksena teksti antaa häivähdyksen siitä elämästä ja elämän sisällöstä, joka narkomaanin arkipäivään kuuluu.
"Oon sairas, auttakaa mua". Tämä yksittäinen osuus nosti ajatuksiin tuon pyynnön sisältämän toivottomuuden.
Mistä löytyy se taho, joka todella pystyy auttamaan? Yhteiskkunta voi tarjota erilaista tukea ja tukipalveluita, mutta voiko se auttaa? Vai onko niin, että auttajan voi nähdä vain omana peilikuvanaan?
Kaksi tähteä. Teksti voi olla paljon enemmänkin ansaitseva, sillä sen sisällöllinen sanoma voi olla paljon laajempi kuin luettuna sen antama ensivaikutelma kertoi.
Samalta kirjoittajalta on tyyliuskollinen teksti myös "RUNOT" kategoriassa. Yhteneväiset pisteet sillekin, vaikka en lähde varsinaista arvostelua sinne laatimaan.
Kirjoittajalla on selkeästi luovaa potentiaalia ja omaperäinen sekä poikkeava ilmaisukieli. Avuja, joilla on suuri merkitys silloin, kun teksti ja sen lukija saadaan kohtaamaan toisensa yhteisessä ymmärryksessä.
Kiitos tekstistäsihaterain.
