 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Tämä oli oivaltava ja hauskasti kirjoitettu. Vähän absurdia huumoria, joka toimi hyvin. Yritän tässä kuvitella sikaa vaihtamaan sorkillaan aseen patruunoita... no, eihän sitä tarvitse tietää miten tämä tarkalleen onnistui, kunhan tietää että näin nyt kuitenkin tapahtui. :D
Mielestäni olet Arska kirjoittajana parhaimmillasi just tällaisen oudon huumorin parissa. Tässä oli joitain tosi hauskasti kirjoitettuja kohtia. Vaikkapa: "Niin Elmeri oli ollut myös hyvin tietoinen, ettei kyseessä ollut mikään seksuaalinen ahdisteluyritys, kun isäntä syksynmittaan oli nipistellyt sian pakaroita." Tämä on ainakin mun mielestä tosi virkistävää luettavaa ja hyvää kielenkäyttöä.
Loppu oli jotenkin liikuttava kun tappaja Kutvonen luuli kuolevansa, mutta sika se olikin tosiaan poistanut luodin, ja sitten sitä oltiinkin hyviä ystäviä. Olisipa oikeassakin maailmassa tällaisia ikäviä hommia tekevillä vähän kunnioittavampi asenne näitä "asiakkaita" kohtaan. (Vähän ihmettelin alkuun tuota asiakas-termiä, mutta silloin ajattelin että tappaja tarkoittaisi jotain palkkamurhaajaa, tähän eläinten teurastajaan se termi ehkä soveltuikin lopulta ihan hyvin.)
Kirjoitusvirheitä oli jonkin verran vielä mukana, mutta mitäpä tuosta.
| 1 kohdetta - näytetään 1 - 1 |
Järjestys
|
| 1 kohdetta - näytetään 1 - 1 |
Niin,kuten tuon alun esittelyssä mainitsin, tämä oli jo vanhaa tuotantoa. Huomasin foorumin jo siirtyvän Joulutarina-aikaan,ja aloin etsiskellä köytyisikö minultakin jotain. Kutvonen löytyi. Tätä en ole aiemmin varovaisuussyistä nostanut esille. Onhan tämä todellakin kokolailla absurdia, ja voi olla monenkin mielikuvituksellisen vastaanottokyvyn rajoilla.
Tarinan vastaanotto on yllättänyt minut myönteisesti. Pelkäsin jotain aivan muuta.
Noista kirjoitusvirheistä: Niitä tulee yhäkin,vaikka pyrin toki pääsemään niistä eroon. Tarinan alkuesittelyn yksikkö- ja monikkomuotojen sekaannus on kirjoitusajalta ja perustuu siihen alkuun yltiöpäiseen ajatukseen, että tarina saisi useammankin lukijan. Jotta yltiöpäinen toiveikkuuteni ei nousisi liiallisuuksiin, päätin muuttaa monikkomuodon yksikköön. Se vain jäi harmittavasti kesken. Ehkä siitä ei sentään tarinan yli kantavia traumoja jää. Toivottavasti