 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Tässä oli hieno, omaperäinen ja mystinen idea, ja jätetty sopivasti asioita kertomatta. Esimerkiksi kuka tuo Arvostelija oikeasti oli, tykkäsin että tämä jätettiin avoimeksi kysymykseksi. Ei ihan mikään Oopperan kummitus kuitenkaan, kun viitattiin aiempaan elämään ja kummipoikaankin, vaikka tulikin sellainen fiilis kuin hän olisi käytännössä jo osa tuota teatteria.
Kerronta oli sinänsä hyvää, mutta jotenkin, en ihan osaa selittää että miksi, niin teksti ei oikein tuntunut aina tarttuvan päähän. Meinaan, että monta kertaa lukiessani havahduin siihen että nyt olen lukenut jo jonkun aikaa, enkä oikein muista että mitä siinä kohtaa oli kerrottu. En osaa tarkemmin sanoa mistä tämä johtuu. Lopussa, kun tuo lapsi ilmestyi paikalle, niin vähän ehkä lukijana virkistyin ja pysyin paremmin mukana. Lapsi oli muutenkin hauska, ja puhua pälpätti loistavia juttuja. Loppu tuli kuitenkin vähän yllättäen - oliko tarkoitus jättää tämä tällä lailla täysin avoimeksi, että lähteekö tuo Arvostelija teatterista vai ei, vai onko tähän tulossa jatkoa?
