 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Moikka Jauhosuu!
Tässä on kivaa filosofointia :) Tämän kaiken sellainen syvin olemus jää hieman arvoitukseksi, mutta se ei haittaa. Kenties on kysymys vain kaiken olevaisen pohdiskelusta. Teksti on sujuvaa ja miellyttävää lukea, joten ei ongelmaa :)
Lauseenvastikkeista sen verran, että niitä voi käyttää, mutta vain harkiten.
Kirjoitat: ”Jotenkin se tunkeutuu jokaiseen soluuni, kuluttaen ne kuolleiksi, antaen minulle lopun ja alun.”.
Ilman lauseenvastikeita (joiden eteen ei muuten tule pilkkua): ”Jotenkin se vain tunkeutuu jokaiseen soluuni, ja kuluttaa ne kuolleiksi. Aika antaa minulle alun ja lopun.”.
Mielestäni valtaosassa tapauksia pilkku ja konjunktio on parempi, kuin lauseenvastike,niilläkin on toki paikkansa. Esim. Mies puhui ja nosti kannun teatraalisesti täyttäen pikarinsa äärimmilleen.
Minä en oikein tykkää siitä, että kaunokirjallisessa tekstissä käytetään kolmoispisteitä...paitsi dialogissa silloin, kun puhe katkeaa.
Sama kuin suurin kirjaimin kirjoitetut sanat, sulkeet ja lainausmerkit. Sopii johonkin, mutta ei kaunokirjalliseen tekstiin.
Vältä puhekielen ilmaisuja, kuten tarvii. Se on tarvitsee :)
Kiitos!
