 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Hei!
Älä välitä Boxosta, hänellä ei ole aina kykyä antaa kovin rakentavaa kritiikkiä.
Tekstisi alkaa jo pikkusen sujumaan kieliopillisesti ja kehitystä on havaittavissa. Nyt se kaipaa vähän tunnetta peliin - tällaisenaan se tuntuu aika kiviseltä luettavalta ja asioita vaan tapahtuu, kuin historiankirjaa lukisi.
Kuvaile vähän, mitä ihmiset ajattelevat ennen ja jälkeen sanomisiensa.
Esimerkki:
Mia katsoo kysyvästi vanhempiaan.
- Saat pikkusiskon! Meri paljastaa.
Mia katsoo ällistyneenä vanhempiaan. Pikkusiskoko?
- Älä näytä noin järkyttyneeltä, Markus naurahtaa.
- Mäkö järkyttynyt? Oon super onnellinen! Mia huudahtaa ja halaa vanhempiaan.
--->
Mia katsoo kysyvästi vanhempiaan, joilla on ilmeistä päätellen iloisia uutisia.
- Saat pikkusiskon! Meri paljastaa. Mia ei aluksi osaa reagoida uutiseen ja vain katsoo ällistyneenä vanhempiaan. "Pikkusiskonko?" hän miettii itsekseen kuitenkin innoissaan.
- Älä näytä noin järkyttyneeltä, Markus naurahtaa.
- Mäkö järkyttynyt? Oon super onnellinen! Mia huudahtaa ja halaa vanhempiaan.
Ja toi nyt tollainen nopea esimerkki, minkä heitin hatusta, mutta siinä vähän esimerkkiä miten saisit vähän elämää ja tunnetta tekstiin. Pysähdy jokaisen repliikin kohdalle ja mieti, millainen mielikuva sinulla on päässäsi tilanteesta. Sitten ala vähän purkaa sitä ja kuvaile, miten itse näe tilanteen - lukija ei osaa lukea ajatuksiasi.
Mutta hyvä kehitystä havaittavissa! Jatka samaan malliin. :) Tosin edelleen vinkkinä, että kirjoita vähän pidempiä juttuja ja yhdistele vaikka kaikkia kirjoittamiasi tarinoite samaan tekstiin tai jotain, ettei tule joka päivä uutta parin kappaleen tekstiä. ;)
