"Yksikään pilvi ei ollut samanlainen, kuin elämän ilot ja surut." Tämä jää epäselväksi. Luin aluksi, että pilvet eivät olleet samanlaisia kuin elämän ilot ja surut. Mutta koska se kuulosti oudolta, mietin, että tarkoititko, että pilvet eivät olleet samanlaisia, aivan kuin elämän ilot ja surutkaan eivät olleet samanlaisia? Kirjoittaisin siis tämän virkkeen eri muotoon.
"Samalla hetkellä nähtyäni miehen, auringosta oli lähtenyt uusia säteitä taivaltamaan omaa matkaansa. Molemmat olivat tulossa minua kohti, tosin eri suunnista." Oikein hyvä!
Tämä on ihan hyvin kirjoitettu, vanhan miehen ja auringonsäteiden kohtaamisesta oli mukava lukea. Sinulla on tapa käyttää aika pitkiä virkkeitä, ne ovat vähän siinä ja siinä, ovatko ne liian pitkiä. Lyhentäisin ihan muutamaa, jotta tasapaino olisi parempi.