Hyvä, sujuva teksti. Ensin ajattelin, että tämä on taas joku, jossa päähenkilö ei tiedä kuolleensa (ne ovat jotenkin amatöörimäisiä), mutta kyseessä olikin ikäkriisi. Parempi niin. Itse täytän tänä vuonna 40v. ja täytyy sanoa, että nautin suuresti tästä iästä, joten Doriksen myönteinen tapa suhtautua ikääntymiseen jättää hyvän mielen. Välillä tuntuu, että media oikein tyrkyttää naisille kriisejä, vaikka nämä itse eivät näkisi niihin mitään syytä.
Tuolla E. heitti ilmoille ajatuksen, että tämä olisi pakina, mutta minusta tämä ei sellainen ole. Äitini on kirjoittanut pakinoita lehteen jo vuosikaudet, joten se tyylilaji on tullut tutuksi. Tässä on selvä proosatekstin rytmi ja eteneminen, joskin aihe sopisi myös pakinaan. Pakinaksi tämä on kuitenkin liian pitkä ja viipyilevä. Tämä voisi vähän viilattuna sopia vaikka romaanin aluksi, miksei myös lopuksi.
Yhden tähden otan pois siitä, että tarinasta puuttui jännite. Tarinassa olisi saanut olla joku juju, vaikka joku yksittäinen juttu, joka heti alkuriveiltä jää kaivertamaan lukijan mieltä, ja teksti on ihan pakko lukea loppuun jo ihan sen takia, että tuo yksi juttu selviäisi. Tuossa muodossaan tarinan alusta asti oli päivänselvää, että joko päähenkilö on kuollut tai sitten hän käy läpi jotain psykologista mullistusta. Jonkun lisäjujun ujuttaminen lyhyeen tekstiin on loppujen lopuksi tosi helppoa. Hyvä teksti kumminkin, minäkin tykkäsin!
1 kohdetta - näytetään 1 - 1 |
Järjestys
|
1 kohdetta - näytetään 1 - 1 |