Review Detail

Jostain syystä tämä teksti on jäänyt minulta aiemmin lukematta. Tämä on sydäntäsärkevän surumielinen ja päähenkilön elämä täynnä itsestä riippumattomia kolhuja, joista vahvempikin väsyy. Mielestäni tätä ei kuitenkaan ollut ahdistavaa lukea, ja teksti on laadukasta, kuten kaikki kirjoittamasi näyttää olevan. Hauskinta tässä tarinassa on kuitenkin pohtia, miten se on muodostunut. Mikä on ollut se piste, jossa olet ollut, kun olet kirjoittanut tarinan alun, ja mikä on ollut se piste, jossa olet ollut tarinan päättyessä. Harmittaa oikeastaan ottaa tähtiä pois samasta asiasta, joka sai minut hykertelemään tällä tavalla. Minunhan pitäisi antaa siitä lisää tähtiä! Tämä teksti vaatii arvostelijalta salapoliisityötä.

3,5 tähteä. Jouduin vastahakoisesti vähentämään puolitoista siitä, että tämä tarina oli kuin koottu useammasta sellaisesta ideasta, jotka eivät olleet yksistään riittäneet kokonaiseksi tarinaksi. Tilkkutäkin kokoaminen on täysin sallittua, mutta jos saumat näkyvät näin selvästi, pitäisi ommelta vähän tiivistää. Tai sitten voisin antaa 6,5 tähteä siitä, että sain ilon miettiä tätä asiaa. Ja jos olen väärässä, etkä koonnutkaan tätä osista, minua nolottaa. Tilkkutäkkifiilis voi johtua siitäkin, jos tarina on kirjoitettu miettimättä sen enempää. Jos teksti on liukunut jotain kohti vähän kuin itsestään, ilman ohjailua.

Mistäkö sain tämän mielikuvan? Ensinnäkin, kuinka moni nuori kloppi juttelee Väinö Linnan henkilöhahmoista koulutunnin aikana? Vieläpä niin tarkasti, että muistaa nimiä ja yksityiskohtia? Minä luin (ensimmäisen kerran) Täällä pohjantähden alla, kun olin 17 vuotias ja muistan, kun silloisessa opinahjossani oli vierailemassa kirjailija, joka luentonsa aikana kysyi, kuinka moni on lukenut tuon opuksen. Olin monikymmenpäisen porukan ainoa, joka sen oli lukenut. Se oli 90-lukua eli aikaa, kun lukuharrastus oli toki kuolemassa, mutta oli lukijoita silti enemmän kuin nykyään. Ainakin sen perusteella, mitä olen omien lasten koulunkäyntiä seurannut. Omat lapseni ovat luokkiensa ainoat, jotka lukevat kaunokirjallisuutta myös koulun ulkopuolella, näin opettajat ovat minulle kertoneet.

Toinen silmään pistävä asia on se, että päähenkilön iästä on vaikea saada selvää kuvaa, koska välillä istuttiin luokkahuoneessa, välillä pohdittiin alakouluaikoja, sitten mietittiin töitä. Aivan kuin olisit hapuillut yksityiskohtien kanssa. Henkilön persoonallisuus on vahva, mutta muut yksityiskohdat häilyvät. Tekstin alkupää tuntui myös alakuloisuudestaan huolimatta kevyeltä verrattuna lopun hyvinkin surullisiin kuolemanaatoksiin.

Tätä oli kuitenkin tekstinsä puolesta miellyttävää lukea. Kiitos! Olisin tahtonut analysoida lisää, mutta nyt on jo kiire töihin.