 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Hei Esmeralda!
Olet kirjoittanut todella kauniisti, mutta samalla surullisesti novellisi. Todenmukainen tarina joka voi koskettaa monia, jotka tuntevat yhteyden novelliisi. Olen hyvin ylpeä että osaat kirjoittaa tällaisesta aiheesta. Karu totuus piilee jokaisessa henkilössä jollakin tavalla.
Tapasi ilmaista asiat on sydäntä koskettava ja se, miten sijoitat sanan "äiti" saa selkäpiini karmimaan. Tuntuu, kuin puhuisit tai kirjoittaisit äidillesi viimeisiä sanojasi.
En voi muuta sanoa, kuin että olen hyvin yllättynyt tästä, ja tämä jäi vahvasti mieleeni. Tulen varmaan lukemaan sitä parisataa kertaa... :'D
