 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Upea teksti! Selvästi olet kirjoittanut ennenkin ja tulos on erinomaista. Teknisesti ja kieliopillisesti teksti on mielestäni virheetön. Osaat luoda upean tunnelman ja päähenkilöiden tunnetilat tulevat lukijalle esille. Luin edellisistä palautteista kommenttisi, että tämä ei ole osa laajempaa kokonaisuutta. Minusta tämä jää hieman vajaaksi sisällöllisesti, mistä syystä rokotin tuon puolikkaan tähden. Minulle tuli tunne tätä lukiessani, että loppu oli hieman ehkä kiirehditty, kun tarinan alussa panostettiin enemmän tunnelman ja tilanteen luomiseen. Mutta onhan tämä ilman muuta hieno teksti, siitä ei pääse mihinkään. Ja tähän ehdottomasti kannattaisi miettiä sitä etkoa. Olet hyvä kirjoittaja, älä lannistu missään nimessä vaan jatka kirjoittamista, uskon että pääset vielä pitkälle... :)
| 1 kohdetta - näytetään 1 - 1 |
Järjestys
|
| 1 kohdetta - näytetään 1 - 1 |
Tämä on siis kohtaus, joka sijoittuu joenrantaan, vanhan kotimökin laiturille. Rouva on hukkunut jokeen, mutta ruumista ei ole koskaan löydetty. Mies palaa mökille ja istuu laiturille muistelemaan vaimoaan ja miettimään tulevaisuuttaan. Dialogin toinen ääni kuuluu kuolleelle rouvalle, jonka mies kuvittelee viereensä. Kuvitteellisen keskustelun avulla mies ymmärtää, että on aika jättää menneet ja jatkaa elämää. Yritin luoda loppuun sellaisen kylmäävän yksityiskohdan, että lukija olisi ymmärtänyt jotain mitä tarinan mies ei koskaan hoksannut: kuolleen vaimon maalliset jäännökset lojuivat juurakossa, aivan laiturin vierellä. Niin lähellä, mutta mies ei koskaan tunnistanut niitä luiksi.