 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Minun mielestäni kuvaileva teksti ja klassikot ovat varsin kiehtovia luettavia juuri sen kuvailevan otteen takia. Tässä keikutaan siinä ja rajoilla, että eteneekö tarina mihinkään. Kuvailu on kyllä kerrassaan mainiota, se täytyy sanoa, mutta kuten boxo sanoo, Elina varsinkin jotenkin hukkuu kuvailun verhon taakse, lukija lumoutuu pelkistä sanoista. Se tosin on varmasti ainakin osa tavoitettakin, että kuvailu on keskiössä. Toki, jos teksti(t) ovat osa suurempaa kokonaisuutta, ei tarinasta kokonaiskuvaa voikaan eikä pidäkään saada kahdesta tekstipätkästä.
