Hei Sagittarius!
Kolme ja puoli tähteä tekstistäsi. Pohdin tovin, onko se tarpeeksi, mutta päädyin tuohon lähinnä tekstin lyhyyden vuoksi.
Kerronnassa on kauniisti kulkeva kielikuvio, joka on paljolti lyyrinen. Luenkin tätä enemminkin runomitassa, kuin proosana. Kuvailu näyttäytyy pitkälti vertauskuvallisena, ja varsinainen sanoma ei ainakaan minulle nouse puhtaasti esiin, vaan jää verhoutuneena leijumaan tunteena mielen ja tiedostamisen rajapinnalle. Sanomassa lienee jotain epätoivoon liittyvää, mutta se tuodaan esiin kuin mainitsemasi kaunis harhakuva. Tullako ymmärretyksi, ymmärretyksi oikein? Ehkä harkitsematta sanottu sana, jota ei enää takaisin saa. Ei saa, mutta sanat eivät lopu, ja vaikka kaikki rauta ei ole taottavissa, niin kyllä sitä muokkaamaan pystyy, ja sen saa taipumaan haluttuun muotoonkin. Täytyy vain uskaltaa yrittää.
Niin se on sanojenkin kanssa. Väärinkäsityksen voi korjata, jos vain tahtoa on riittävästi. Lipesinkö aiheesta liian kauas? Lyhyt novellisi nostatti esiin ajatuksia, jotka koen hyvin henkilökohtaisesti.
---Kiitos----
1 kohdetta - näytetään 1 - 1 |
Järjestys
|
1 kohdetta - näytetään 1 - 1 |