Tervehdys,
tämä loi hienoja mielikuvia. Meni jopa jollain tasolla mässäilyn puolelle. Selkeän assosioivaa haaveilua, jonka punainen lanka on kirjoittajan sentimentaliassa. Se tarkoittaa lukijalle vähän enemmän työtä, mutta itseä se ei haittaa. Piti oikein hidastaa normaalia lukurytmiä. En oikein tiedä miten arvostelisin tämän. Kirjoitus oli jouhevaa ja mielikuvien juna eteni tasaisesti. Tuonne voisi väleihin kirjoittaa novellin, joka loisi lukijalle jonkinlaisen samaistuttavan siteen maailmaan. Mutta toisaalta, tämä on lyhyt subjektiivinen pohdiskelu helmikuusta jossa raotat lukijalle vähän itsestäsi. Vaikka niin ei saisikaan aina olettaa. Ja mikäs sen mukavampaa, kun tsekata jonkun toisen konepellin alle... olipas kömpelösti ilmaistu.
Hyvä boogie.