Review Detail

Tämä tarina on lempeä kuvailu siitä, kuinka kaksi elämän virran uimaria, jotka kohtalon oikun heittäminä ovat ajautuneet elonakanvirran pyörteeseen, ja jotka pysyvät pinnalla vain niin kauan, kuin kohtalo sen heille sallii.
Pehmeän huumorin lempeässä käsittelyssä tarina kuvaa sitä, miten jokaisen olisi syytä pysytellä kohtalon suomassa roolissa, tässä suuressa juonettomassa näytelmässä, jota elämäksi mainitaan.
Mikäli Reino ja Osmo olisivat heille pystytetyssä osassa pitäytyneet, eivätkä lähteneet haipattelemaan suurten unelmien perään, olisi heidän kohtalonsa ollut aivat toisenlainen. Jonakin päivänä olisi edessä ollut se totuus, ettei varaa olisi ollutkaan enää siihen tiukkaan viinaan, vaikka elimistö sen ehkä vielä olisikin kestänyt, vaan pikkuhiljaa oli tyytyminen hinnaltaan edullisinpiin korvikeaineisiin.
Näiden heikompilaatuisten jäätymisenestoaineiden turruttama elimistö sitten jonakin pakkasenkirkastamana yönä päättäisi luopua kilvoittelemasta luonnon ankaruutta vastaan. Aamupäivällä Sitan miehet löytäisivät kauppakeskuksen jäteastioista niihin urvahtaneet elämäntapaintiaanit.
Koska kohtalon kulkutiet ovat meiltä salattuja, voimme vain olettaa, että tuo löytyminen olisi kuitenkin tapahtunut juuri samaisena päivänä, jolloin Bulgariaan matkalla ollut matkustajakone teki epäonnistuneen laskun, jonka päätteeksi se vielä törmäsi polttoainerekkaan.

Tarinan opetus: Onnenpelissä voi voittaa, vaikkei osallistuisikaan. Sen sijaan häviäminen edellyttää aina osallistumista.