Miksi sähkö katosi, en tajunnut. Mistä tämä kertoo, en tajunnut.
Ristiriitainen teksti, toisaalta todella hienoja lauseita, joista tykkäsin tosi paljon - kuten:
"Tunnelin valot käyvät hitaammiksi, ne menevät läpi metron penkeillä istuvista matkustajista"
"Jyrkästi alhaalta ylös, alumiinisilppuri kuljettaa jäykkiä kasvottomia ihmisiä kohti määränpäätä."
"Tunnelin pohjalla on kuitenkin vähän kelluvaa valoa"
Sitten on lauseita, joissa on kliseitä, täytesanoja ja ihmeellisiä assosiaatioita.
"jonka koneiston päällä oleva ikirasva voisi syttyä tuleen yhdestä ainoasta sinne putoavasta tulitikusta."
Johtunee minusta itsestäni, mutta tuli mielikuva rasvaa senttien kerroksena tihkuvista rullaportaista.Sähkoportaat ja koneisto kuuluvat myös tavallaan ei konseptiin.
... Ja sitten kuluneita ajatusrakennelmia:
"kaikki olevat joutuvat alistumaan alastomuudelle, jossa heidän elämänsä, häpeästä riippumatta, on näkyvää"
Alastomuus yhdistetään usein tähän konseptiin, kun kerrotaan ihmisen pienuudesta maailman edessä tai heidän tunteistaan.
"He eivät välitä mistään, vaikka väittävät itkevänsä ihmiskohtaloiden puolesta"
-->Klisee
Hiukan sekava lause:
"Ylhäällä ihmisistä tuli ohuita mustia siluetteja valon lempeän valon kylvyssä, niin että kuolleinkin sai kasvoilleen elämää. "
Kuolleinkin - onko paras mahdollinen muotoilu?
Valo toistuu x2
Muutenkin kummallisia valintoja/sijamuotoja.
Miksi vaihtelet aikamuotoa?
"Värejä täällä ei ole, vaan metron punaiset penkit ja ihmisten räikeä vaatetus on menettänyt vaikuttavuutensa."
Tässä lauseiden yhdistäminen ei jotenkin toimi. Ensin sanot, ettei ole värejä, mutta sitten onkin punaiset penkit ja räikeitä vaatteita, joilla ei ole merkitystä.Hiukan kuin sanoisit, että täällä ei ole karkkia, mutta penkit ovat karkkia ja karkki on menettänyt merkityksensä.