 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Hei
Kirjoitat tosi hyvin ikäiseksesi ja hienoa, että olet löytänyt näin mukavan harrastuksen kuin kirjoittaminen. Siitä voi olla paljon hyötyä aikuisena, kun on paljon kaikenlaisia töitä, joissa on hyvä, jos osaa kirjoittaa. Saattaa tulla tarve esim. päivittää yritysten nettisivuja, tehdä mainoksia, kaikenlainen muukin kuin kirjailijana oleminen voi pitää sisällään tekstin tuottamista.
Vaikka kirjoitatkin jo selkeästi, niin antaisin sellaisen neuvon, että kirjoittaessa kannattaa pyrkiä suurimpaan mahdolliseen yksinkertaisuuteen. Kirjoitat esim. "Kun nukahdin yhtenä viikonlopun lauantain iltana" - voisit yhtä hyvin kirjoittaa: Kun nukahdin lauantai-iltana. Viesti on molemmissa sama, koska kaikki tietävät jo, että lauantai on viikonloppua ja "yhtenä" sanaa ei tarvita osoittamaan tiettyä päivää.
Yksinkertaiseen ilmaisuun kannattaa pyrkiä, jotta saat samaan tekstimäärään enemmän yksityiskohtia ja lukija pystyy käsittelemään tekstin nopeammin. Jos on paljon täytesanoja, niin teksti voi tuntua lukijasta puurossa kahlaamiselta, eli sanojen käsittely aivoissa vie liikaa aikaa ja lukija turhautuu:)
Esim. "Kurkistin lätäkköön, mutta en pian saanut miltei silmiäni irti vedestä, vaan jo melkein join."
---> Kurkistin lätäkköön enkä saanut silmiäni irti vedestä, melkein join.
Muistan kuinka ala-asteella ja yläasteella oli kouluaineissa sanamääriä, ja sitten lauseita pidenneltiin täytesanoilla, jotta saataisiin niistä riittävän pituisia. Mutta oikeassa kirjallisessa maailmassa pitääkin tehdä päinvastoin, eikä lukija keskity sanamärään, vaan tekstin laatuun ja lukumiellyttävyyteen.
Mielestäni dialogisi on hyvää, yleensä nuorimmat kirjoittajat eivät vielä oikein tee dialogia, joten hyvä, että olet päässyt sen kanssa vauhtiin.
Pilkutuksesi ei ihan vielä ole kunnossa, mutta sitä varmasti vielä opetellaan, ja se tulee kuntoon ajan kanssa.
Esim. "Lyyhistyin sammalmättäälle istumaan, ja suljin silmäni."
Tässä on yhteinen lauseenvastike, eikä pilkkua tarvita: tekijää ei erikseen kerrota. Jos lause menisi näin: "minä lyyhistyin sammalmättäälle istumaan, ja minä suljin silmäni." - niin tulisi pilkku. Joskaan "minä" sana ei ole luonnollinen tuossa kohtaa, väänsin esimerkin väkisin.
"Heräsin joltakin pehmeältä alustalta"
---> "Heräsin pehmeältä alustalta"
Vältä luvailussa niinsanottuja epämääräisyyksiä, kuten "eräänlainen" - "jokinlainen - "yhdenlainen". Ne rasittavat lukijaa ja ovat tarpeettomia lisäsanoja:)
Tässä näitä ajatuksia, stemppiä kirjoittamiseen!
