 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Moi.
Tekstisi alkaa tarinamaisena Meazzan mietteineen ja muuttuu sitten jonkinlaiseksi valistukseksi loppua kohden. Ajatukseni tästä on, että ehkä olisi kannattanut valita jämäkämmin tyyli jolla tekstisi kirjoitat. Tässä lyhyessä tekstissäsi tyylin muuttuminen ei vaikuta suunnitellulta(vaikka se sitä olisikin ollut).
Tähän tekstiin liittyy kiinnostava ajatus siitä, että päähenkilö ymmärtää poikkeavuutensa ja tietää syyn kiusaamiseensa johtuvan jostain jota ei pysty muuttamaan. Päällimäisenä minulle tulee mieleen avuttomuus. Tälläisen vakavan aiheen pohtiminen ja kehityshäiriöisen asemaan asettuminen on haastavaa kirjoitettavaa. Huomasit sen ehkä itsekkin kirjoittaessasi koska loppu onkin kirjoitettu melko saarnaavaan sävyyn. Vähän turhankin alleviivaten.
Jos voisin haastaa sinua kirjoittamaan tämän uudestaan niin toivoisin, että kirjoittaisit tarinan uudelleen kokonaan Meazzan näkökulmasta. Ei mikään helppo tehtävä ja luultavasti kokisit epäonnistuvasi siinä. Mutta samalla se on erinomainen kirjoitustehtävä hahmoon samaistumisessa.
Muutamia kohtia jotka särähtivät silmään lukiessa:
", häneen täällä kohdistuvat koulukiusaajien pistävät katseet.
Terävinä kuin neulat kohdatessa hänen oman katseensa."
Eka rivillä on täällä ja häneen vaihtaneet paikkaa. Toka rivi on oikeastaan kokonaan turhaa toistoa ja dramatisointia. Lue tekstiä ääneen niin pääset näistä eroon.
Tekstissä annat ymmärtää ensin että Meazzan erilaisuus on sisällä. Myöhemmin kuitenkin paljastuu että merkit ovat myös ulkoisia.
"Liikuntavammaisuuden." Dramatiikka on vaarallinen ase kirjoittajalle. Kun kirjoitat sanan Liikuntavammaisuuden erikseen, alleviivaat sitä jopa liikaa jolloin on vaarana että teksti livahtaa koomisuuden puolelle. Varovasti siis tälläisten kanssa.
Onnea ja vaivannäköä tuleviin kirjoituksiin!
Kiitos tekstistä.
