 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Moi.
Kuinka tärkeä on hyvä aloitus? Sain joitain vuosia sitten lahjaksi kirjan. Aloitin lukemaan kyseistä kirjaa melkein kymmenen kertaa pääsemättä ensimmäisen lauseen yli. Inhotila, jonka ensimmäinen lause sai aikaan oli kerta kaikkiaan liikaa. Ei pidä käsittää väärin. Rivin sisältö ei ollut mitään ällöttävää. Se oli vain tylsä ja armottoman kliseinen. Pakotin kahden vuoden yrityksen jälkeen itseni lukemaan ensimmäisen sivun loppuun. Loput 600 sivua olivat ihan luettavaa tekstiä. Ei mikään maailman mieleenpainuvin teos mutta tuli kuitenkin luettua. Kirjakaupassa tama kirja ei kuitenkaan koskaan olisi tarttunut mukaani, koska minulle tärkein valinta kriteeri ostopäätöstä tehdessä on: Pystynkö lukemaan tekstiä vähintään 2-3 sivua? Jos en, laitan kirjan syrjään.
Jos olisin avannut kirjasi kirjakaupassa en olisi päässyt ensimmäistä kappaletta edes puoleenväliin, ennen kuin olisin tehnyt hylkäävän ostopäätöksen.
Katson ulos ikkunasta. Ulkona lumi leijailee. Sade ropisee ikkunoihin. Tuuli puhaltaa puun latvoissa tai ties missä. Ja näen itseni heijastuksena peilistä tai ikkunasta. Edelläolevat on aloituksena vaarallisia, koska niitä näkee usein aloittelevien kirjoittajien tekstissä.
Muuten sanoisin tekstistä että se on sujuvaa mutta siinä on mielestäni vielä aika lailla hiomista. Esimerkiksi kohta missä sopimus tulee puheeksi ensimmäistä kertaa. Mies tarjoaa sopimusta. Toinen mies kysyy miksi hyväksyisi sopimuksen. Sitten vielä kuvailit että mies näytti päättäneen että sopimus hyväksytään. Tämä kaikki ennen kuin sopimukseen on edes päästy millään lailla sisälle. Kuulostaa täytetekstiltä. Koko kohta pitäisi mielestäni kirjoittaa uusiksi. Muitakin samanlaisia tekstinkohtia huomasin, mutta tämä nyt esimerkkinä kun en viitsi koko tekstiä käydä kamman kanssa lävitse.
Tarinasta on vaikea sanoa mitään kun et ole tiivistelmää siitä laittanut eikä se oikein tämän lyhyen pätkän perusteella vielä välttämättä auennut. Tarina sopimuksesta joka allekirjoitetaan verellä paperille, eikä ole sitä mitä miltä aluksi näyttää kuulostaa kuluneelta idealta. Olen vasta-aikoihin lukenut kirjan jossa tehtiin verisopimus ja teksti sisälsi yliluonnollisia elementtejä. Mutta ne tehtiin tuoreella otteella. Sopimus ei esimerkiksi sisältänyt sanaa sopimus, ei ollut kynää, ei ollut paperisopimusta. Lukiessa huomasi mitä oli tapahtunut vaikka kirjailija ei alleviivannutkaan sopimuksen syntymistä tekstissä.
Jos lähetät tekstisi kustantamoon et häviä mitään. Voi tulla hylsy tai voi tulla parhaimmassa tapauksessa kustannuspäätös. Voi tulla myös jotain siltä väliltä. Mutta kannattaa pitää mielessä, että joskus sinun on myös vain luovuttava tekstistäsi ja seuraava tekstisi on luultavasti parempi kuin se mitä nyt kirjoitat.
Ylläoleva on vain minun mielipiteeni. Joku muu voi arvioida tekstisi vetoavuuden toisin.
Saattoi tulla päällekkäisyyksiä aiempiin palautteisiin. Tämä siksi että päätin olla lukematta niitä ennen omani kirjoittamista.
Kiitos tekstistä. Ja innostusta kirjoittamiseen. Kirjan pituisen tekstin kirjoittaminen on joka tapauksessa hatunnoston arvoinen suoritus.
