Review Detail

Surullinen ja tunteellinen tarina, jonka pointti koulukiusaamisesta on iskevä. Kaunis kirjoitustyyli on selkeä ja ytimekäs, joka on vallan mainio juttu.

Kappalejako on erikoinen, ilmeisesti runollisuutta etsiskelevä, mutta pidin ratkaisustasi. Se tuo tiettyä syvyyttä lukukokemukseen.

Itse olisin lopettanut tarinan jo tähän kohtaan
"Tunnin jälkeen kiität minua.
Olet ujo, mutta ensimmäistä kertaa näen sinun hymyilevän.
Maailman kaunein ja säteilevin hymy. Sillä hetkellä päätän,
että tuon hymyn tahdon nähdä jatkossakin kasvoillasi.
On, kuin aurinko olisi syttynyt paistamaan, kasvosi loistavat niin upeina"

koska jatko on, huolimatta siitä, että se on realismia traagisemmasta päästä, hieman ylidramaattinen. Itsemurha historiantunnin jälkeen koulun vessassa ja jäähyväiskirje tutulle, johon on vasta tutustumassa, tuntuu tyylittömältä. Ymmärsin, mitä ideaa ajoit takaa, mutta tarinan lopetus olisi vielä pysäyttävämpi jos päähenkilö tutustuisi kiusattuun paremmin seuraavien kuukausien ajan ja huomaa, miten hieno persoona tämä on ja sitten, yhtäkkiä, kiusattu päätyy tuhoontuomittuun ratkaisuunsa.

Mutta jokatapauksessa novellisi on hyvä ja apea kuvaus kiusatun arjesta. Kiitos!