 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Moi.
Kolmatta kertaa nyt luen tätä tarinaa ja annan palautetta. Huomaan, että perspektiivi tämän lukemiseen on muuttunut kun tarina sinänsä on tuttu.
Mitä enemmän tätä tarinaa on lukenut, sitä enemmän Marjatan taustoituksen keveys minua häiritsee. Hahmona hän vähän kuin materialisoituisi ilmasta siihen beroniporsaan päälle. Taustoista annetaan ymmärtää vähän. Hän asuu mummon luona. Vanhemmista eivät jostain syystä ole osa elämää. Tai ehkä ovat mutta sitä ei mainita.
Toisekseen mietin miksi tämä teksti ei edelleenkään herätä minussa kovinkaan voimakkaita tunteita, huolimatta rankasta aiheesta. Miettimisestä syntyi ehdotus. Mitä jos kirjoittaisit koko tarinan minä-muodossa ja preesenssissä? Nyt tarinassa Marjatta istui, Marjatta käveli, Marjatta opiskeli. Mutta jotenkin etäisesti. Voimaikkaimmat kohdat tekstissäsi ovat ne missä annat Marjatan äänen kuulua.
Kiitos tekstistä.
