 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Moikka Henric Aarre!
Kirjoitat hyvin. Kaikessa sekavuudessaankin lauseet ovat selkeitä ja ymmärrettäviä.
Vältä toistoa.
"...katselee ulos ikkunasta. Ulkona paistaa aurinko ja pensaiden...".
Tuo jälkimmäinen ulkona on tarpeeton, sillä lukija ymmärtää sen kyllä, koska ulos ikkunasta katsellaan.
Mietin tuossa kovasti, että mikä tässä oli tarkoitus. Kuoliko mies lopulta? Mitä tapahtui? Aluksi hän kaipasi kosketusta, mutta sitten ei enää. Kaikki muuttui sekavaksi vähän kerrassaan, mutta uskon, että se oli tarkoituskin.
Henkilöstä ei selvinnyt taustaa tai mitään sellaista, mihin olisi voinut samaistua. Se harmittaa, sillä nyt tarinassa oli vain jannu, jonka elämä meni tasaisesti kohti hautaa.
Kiitos!
