 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Hmm. Olen vähän kahden vaiheilla ärsyttääkö puhekieli ja jatkuva kiroilu minua tässä tekstissä vai ei. Aluksi se ärsytti, mutta pikkuhiljaa siihen alkoi tottua, ja kertoo se kieltämättä hahmosta aika paljon. Hahmon inhimillinen vitutus kaikkea kohtaan on tavallaan ihan viihdyttävää, mutta se tulee selväksi tekstistä kyllä ilmankin että sitä täytyy koko ajan toistella. Onhan se ihan hauska lähtökohta myöskin, mutta ei siitä vielä tarinaa synny. Jotain muutakin pitäisi osata kertoa kuin että vituttaa niin ettei väreissä näe. :D
Myös päähenkilön epämääräiseksi jäävä olemus häiritsee enemmän kuin puhekieli. En muutenkaan oikeastaan tajunnut tämän tekstin tarkoitusta, mihin aikakauteen tällä viittaat ja ollanko tässä oikeasti sodassa vai armeijassa.. (Vaikka otsikko antaakin ymmärtää että armeijassa)
Mitähän tästä nyt muuta sanoisi.. Onhan tuo tavallaan tuokiokuvauksena ihan toimiva, mutta kuten sanottu en vielä näe tässä varsinaisesti tarinaa, koska tästä puuttuu kaikki konflikti ja ristiriidat jotka ainakin minusta jokaisessa tarinassa pitää olla jotta siitä tulee mielenkiintoinen.
Summa summarum: Viihdyttävä pikku teksti inhimillisestä vitutuksesta, mutta yritä tehdä tästä joku tarina ja kerro hahmosta vähän lisää niin tästä voi tulla ihan hauskakin tarina. :)
