 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Kiehtova tarina. Hyvin kuvailtu ja hahmot uskottavia. Kirjoitat hyvin. Juoni etenee sujuvasti. Vanha merikarhu on ehkä hieman kliseisesti kuvattu, mutta ei ehkä kuitenkaan häirinnyt lukukokemusta kuitenkaan. Ainoa mikä tarinassa jää häiritsemään on se, että ainakaan minulle ei ihan avautunut se perimmäinen syy, miksi tarinan päähenkilö päätti lähteä myrskyn silmään. Tarinassa toki kerrotaan, että mies löysi uskonsa ja suunnan, mutta miksi ne olivat kateissa ja mikä merimiehen kertomassa sai päähenkilön löytämään uskon ja suunnan uudelleen? Ja tietenkin, miksi sinne myrskyn silmään meno oli nimenomaan se uusi suunta... Joskus avoin loppu toimii hyvin ja se on hyvä tapa lopettaa tarina, mutta tässä jutussa jäin hieman kaipaamaan enemmän selityksiä.
Oikeinkirjoituksen ja kieliopin suhteen tekstissä on korjattavaa, joten se kannattaa oikolukea vielä pariin kertaan läpi.
Ensimmäisestä kappaleesta muutama esimerkki:
"Mahdolisuuden" -> Mahdollisuuden
"Epävarmuus vuorotellen varmuuden kanssa." -> Tämä on mielestäni turha lause. Epävarmuus tavallaan jo sisältää tuon ajatuksen eli kun on epävarma silloin epäilee varmana pitämäänsä asiaa, joten silloin tasapainoillaan sen varmuuden kanssa.
"Olen odottanut tätä päivää jo vuosia. Olen käyttänyt viimeiset kolme vuotta valmistautuen, odottaen, toivoen. Kolme vuotta sielua syövää odottamista. Odottamista ja epävarmuutta." -> Tässä mainitaan odottaminen neljässä lauseessa peräkkäin. Kannattaa välttää tällaista toistoa, sillä se tekee lukukokemuksen tönköksi ja pidemmän päälle ärsyttää lukijaa. Kannattaa käyttää synonymejä, pronomineja ja kiertoilmaisuja.
-----
Pilkkusäännöt kannattaa kerrata.
Kaunokirjallisessa tekstissä ei yleensä kirjoiteta capslockilla mitään. Repliikeissä ei kannata korostaa isoilla kirjaimilla sanojan viestiä, se tulisi tehdä kirjoittamalla ja kuvailemalla.
Kaiken kaikkiaan hyvä kokonaisuus ja kiehtova tarina. Kiitoksia!
